Fishing in northern lapland.

Ylä-Lapissa on paikallisilla asukkailla tapana pyytää loppusyksyllä kutusiikaa pakkaseen. Oheissaaliina tulee muitakin kaloja hauesta rautuun. Särkikalat puuttuvat Inarin alueelta kokonaan. Pyynti on järkevää ajoittaa sellaiseen aikaan jolloin kala liikkuu ja saalista saa helposti. Loppusyksy on sellaista aikaa. Vaikka pakastin ei ihan täyteen tulisikaan, on verkottelu mukavaa puuhaa raittiissa ilmassa.

Tässä on kuvia eräästä verkottelureissusta inarilaisella järvellä. Järviähän Inarin kunnassa riittää. Seutua voisi kutsua Järvi-Suomeksi hyvällä syyllä. Kaupan tekijäisinä järvet ovat täynnä jaloa kalaa ja vesi kuin lähdevettä.

Mielestäni kalastus on aidoimmillaan ruuan hankintaa. Elämykset tulevat kaupan päälle.

In Northern Lapland local people fishing for whitefish in late autumn when the whitefish spawn and it easy to fish in the fishnet. Fisherman's catch is usually other fishes such as pikes, arctic chars, trouts, burbots and perchs.

Here are a few photos of the fishing trip to the lake which is located near the village of Inari.

Self-caught fish is certainly natural and pure foods.

En route fishing nets have time to take it easy if you don't need to row.

7,6 kg pike

Arctic char

Whitefishes

I use a knife very much different at work. Knife is a real tool for me.

Salted roe is delicious.

Vätsäri wilderness

Tässä on jokunen kuva Vätsärin erämaan laitamille tehdystä reissusta. Karuja mutta hienoja seutuja ja erittäin kivisiä niinkuin kuvista näkyy. Karhuja myös tuntuisi riittävän...

This is some pictures of Vätsäri wilderness. It is wide wilderness in northern Lapland. Sevettijärvi is nearest little village. The Arctic Ocean is just over forty kilometers from here. There is no road, no official hiking trails. Only forest and very much stones. There you can see the bears waste or bear itself...

I used to make fire in noon because morning and evening is better hunting time. When I have found the bear with my dog, it is almost always has been evening. In the evening the bear starts to move and the dog will find it easier than noon. In the evening the bear stops more easily when the dog barks it.

Although here is a rugged nature, I like this wilderness. From here you can find tranquility, wild animals and very good fishing spots.

 If you look closely, you can see the bears track in this picture.

 The bear has destroyed the ant hill.

Kirveen terän taonta. Forging an axe.

Kirjotellaampa välillä suomeksi kun ei ole tuo enklanti kovin hyvin hallussa. Yksi syy kirjottaa englanniksi on tietenki juuri huonon kielitaidon kohentaminen. Ja ulkomaisten lukijoitten löytäminen.

Tarkoitus olisi joskus työskennellä osa-aikaisena seppänä/käsityöläisenä ja sehän ei onnistu ilman asiakkaita. Sen tähden ajattelin että tekemiseni pitäisi näkyä netissä kaikelle maailmalle. Toistaiseksi tämä blogi on ainoa paikka jossa töitäni ja erätaitojuttuja julkaisen. Blogini osoitetta saa jakaa!

Seuraava kuvasarja kirveen terän taonnasta on vuodelta 2013, jolloin tein metalliartesaanin lopputyötä Mynämäen Käsi- ja taideteollisuuskoulussa. Kirveen terä oli osa lopputyötäni. Osan tekstistä kopioin suoraan opinnäytetyöstäni.

Sitten taotaan kirves!

I write in finnish this time, because my english skill is not very good...But if I try write in english, my skill become better.

My dream is that I work as a professional blacksmith and craftsman one day. It is not possible without customers. This is the reason I write this blog. So you can share my blogs address!

Then forging an axe!

Ensin merkkasin lävistyskohdan 2,5x5 cm rautaan. Tämä on tavallista karkenematonta rautaa.

Työkalut kirveen silmän tekemiseen: Lävistin ja merasin.

Silmän lävistys konevasaralla.

Silmän muotoilu merasimella reikälaatan päällä.

Merasimen ollessa silmässä poskia taotaan konevasaran venytyspeenalla jolloin posket saadaan pullistumaan.

Tarkoitukseni oli saada poski pullistumaan vain alaspäin joten yläpuolen pullistumaa piti aina välillä takoa samalle tasalle kirveen yläpinnan kanssa. Venytyspeenan jättämät kolot poskista tasoitin konevasaran peenan tasaisella osalla ja käsin takomalla. Aina poskia taottaessa merasimen on oltava silmässä. 

Silmän valmistuttua halkaisin terän aihion rälläkällä ja levitin puoliskot kuumana erilleen.  Halkeamaan asettelin ratakiskosta leikatun palasen, jonka pinnat oli puhdistettu rälläkällä. En tiedä tarkkaan ratakiskon kemiallista koostumusta, mutta nykyisissä ratakiskoissa on hiiltä 0,6 - 0,8%. 

Halkeama taotaan kiinni varoen ettei teräpala luiskahda pois. Toki teräpalan voi hepata kevyesti hitsauskoneella kiinni ennen ahjohitsausta. Jouduin pari kertaa korjailla teräpalan asentoa, kun halkeama vääntyili ja aukesi lämmön vaikutuksesta.

 Koko paketti lämmitettiin keltahehkuun  ja rakoihin ripoteltiin boraxia. Borax suojaa hitsausta hapettumiselta ja alentaa pintaan muodostuvien oksidien sulamislämpötilaa.

Tämän jälkeen lämmitin teräaihion valkohehkuun jolloin teräksen pinta hikoilee ja hyvin pientä kipinöintiä voi näkyä. Leikkaavia teriä ahjohitsatessa ei saisi lämpötilaa nostaa kipinöintiasteelle, koska tällöin teräksestä palaa hiiltä ja kiderakennekin kasvaa liian suureksi. Hiiliteräkset hitsautuvat matalammassa lämpötilassa kuin ns. musta rauta, koska hiili alentaa teräksen sulamislämpötilaa.

 Kun teräaihio oli hitsauslämpötilassa otin sen nopeasti alasimelle ja kevyin mutta tihein iskuin taoin kiinni. Jos ahjohitsatessa lyö liian lujaa, sula materiaali lentää seinille eikä hitsaus onnistu. Otin vielä pari hitsauslämpöä ripotellen välillä boraxia terän pintaan. Varmistushitsaukset tein konevasaralla, koska enää ei ollut pelkoa teräpalan pois lentämisestä.

Kun terästys oli tehty levitin terää konevasaran venytyspeenalla. Peenan jättämät jäljet tasoitin käsin ja konevasaran tasaisella peenalla.

Seuraavaksi muotoilin terän sivuprofiilin takomalla.  Kun sivuprofiili oli valmis, silittelin vielä kylkiä käsin takomalla ja oikaisin terässä olevat käyryydet. 

Nyt terä oli siinä vaiheessa, että katkaisin terän irti perusaineesta. Sitten punahehkuisena leima kylkeen, lämmitys karkaisulämpöön eli 800˚C ja jäähdytys ilmassa.  Tämä normalisoinniksi kutsuttu toimenpide palauttaa kiderakenteen samaksi, mikä se oli ennen taontaa. Taonnassa ja varsinkin ahjohitsauksessa lämpötila nousee niin korkeaksi että kiderakenne kasvaa suureksi. Suuri kiderakenne aiheuttaa haurautta karkaistuun teräkseen. 

Normalisointi- ja karkaisulämpö voidaan todeta magneetin avulla.

Normalisoinnin jälkeen hioin karkeasti terän viisteet rälläkällä ja nauhahiomakoneella sekä viimeistelin terän sivuprofiilin hiomalla yläpintaa. Alapuoli sai jäädä takovalmiiksi.

Karkean hionnan jälkeen karkaisin terän lämmittämällä sen ahjossa 800˚C –asteeseen, pitämällä terää tässä lämmössä noin minuutin ja jäähdyttämällä terä nopeasti karkaisuöljyssä. Oikean lämpötilan saavutin seuraamalla hehkuväriä ja magneetin avulla. 

Karkaisulämpöinen teräs hehkuu punaherukan värisenä ja magneetti lakkaa tarttumasta 768˚C –asteessa. Lämmitin terää kokeillen välillä magneetin tarttuvuutta. Terää täytyy kokeilla magneetilla aika tiheään jotta saadaan riittävän tarkasti määritettyä tämä 768˚C. Kun magneetti sitten ei enää tartu, lämmitin terää vielä hetken ja kastoin sitten nopeasti karkaisuöljyyn. Liikuttelin terää öljyssä jäähtymisen tehostamiseksi. 

Karkaisun jälkeen teränsuu oli muuta terää vaaleampi eikä viila pystynyt teränsuuhun, joten karkaisu oli onnistunut.

Päästö täytyy suorittaa mahdollisimman nopeasti karkaisun jälkeen, sillä karkaisun jälkeen terään voi tulla vaurioita ellei sitä päästetä.  Terä oli pullauunissa 180˚C- asteessa tunnin verran. Tämän jälkeen hioin terän lopulliseen terävyyteen ja päästin sen uudestaan lämpötiloiltaan tarkassa karkaisu-uunissa 205˚C- asteessa kolmen tunnin ajan.

Valmis terä. Tässä on ollut varsikin ja kirves on ollut käytössä mutta nyt terä odottaa uutta vartta.