Kirjotellaampa välillä suomeksi kun ei ole tuo enklanti kovin hyvin hallussa. Yksi syy kirjottaa englanniksi on tietenki juuri huonon kielitaidon kohentaminen. Ja ulkomaisten lukijoitten löytäminen.
Tarkoitus olisi joskus työskennellä osa-aikaisena seppänä/käsityöläisenä ja sehän ei onnistu ilman asiakkaita. Sen tähden ajattelin että tekemiseni pitäisi näkyä netissä kaikelle maailmalle. Toistaiseksi tämä blogi on ainoa paikka jossa töitäni ja erätaitojuttuja julkaisen. Blogini osoitetta saa jakaa!
Seuraava kuvasarja kirveen terän taonnasta on vuodelta 2013, jolloin tein metalliartesaanin lopputyötä Mynämäen Käsi- ja taideteollisuuskoulussa. Kirveen terä oli osa lopputyötäni. Osan tekstistä kopioin suoraan opinnäytetyöstäni.
Sitten taotaan kirves!
I write in finnish this time, because my english skill is not very good...But if I try write in english, my skill become better.
My dream is that I work as a professional blacksmith and craftsman one day. It is not possible without customers. This is the reason I write this blog. So you can share my blogs address!
Then forging an axe!
Ensin merkkasin lävistyskohdan 2,5x5 cm rautaan. Tämä on tavallista karkenematonta rautaa.
Työkalut kirveen silmän tekemiseen: Lävistin ja merasin.
Silmän lävistys konevasaralla.
Silmän muotoilu merasimella reikälaatan päällä.
Merasimen ollessa silmässä poskia taotaan konevasaran
venytyspeenalla jolloin posket saadaan pullistumaan.
Tarkoitukseni oli saada poski
pullistumaan vain alaspäin joten yläpuolen pullistumaa piti aina välillä takoa
samalle tasalle kirveen yläpinnan kanssa. Venytyspeenan jättämät kolot poskista
tasoitin konevasaran peenan tasaisella osalla ja käsin takomalla. Aina poskia
taottaessa merasimen on oltava silmässä.
Silmän valmistuttua halkaisin
terän aihion rälläkällä ja levitin puoliskot kuumana erilleen. Halkeamaan asettelin ratakiskosta leikatun palasen, jonka pinnat oli
puhdistettu rälläkällä. En tiedä tarkkaan ratakiskon kemiallista koostumusta,
mutta nykyisissä ratakiskoissa on hiiltä 0,6 - 0,8%.
Halkeama taotaan kiinni varoen ettei teräpala luiskahda pois. Toki teräpalan voi hepata kevyesti hitsauskoneella kiinni ennen ahjohitsausta. Jouduin pari kertaa korjailla teräpalan asentoa, kun halkeama vääntyili ja aukesi lämmön vaikutuksesta.
Koko paketti lämmitettiin keltahehkuun ja rakoihin ripoteltiin boraxia. Borax suojaa hitsausta hapettumiselta ja alentaa pintaan muodostuvien oksidien sulamislämpötilaa.
Tämän jälkeen lämmitin teräaihion
valkohehkuun jolloin teräksen pinta hikoilee ja hyvin pientä kipinöintiä voi
näkyä. Leikkaavia teriä ahjohitsatessa ei saisi lämpötilaa nostaa
kipinöintiasteelle, koska tällöin teräksestä palaa hiiltä ja kiderakennekin
kasvaa liian suureksi. Hiiliteräkset hitsautuvat matalammassa lämpötilassa kuin
ns. musta rauta, koska hiili alentaa teräksen sulamislämpötilaa.
Kun teräaihio
oli hitsauslämpötilassa otin sen nopeasti alasimelle ja kevyin mutta tihein
iskuin taoin kiinni. Jos ahjohitsatessa lyö liian lujaa, sula materiaali lentää
seinille eikä hitsaus onnistu. Otin vielä pari hitsauslämpöä ripotellen välillä
boraxia terän pintaan. Varmistushitsaukset tein konevasaralla, koska enää ei
ollut pelkoa teräpalan pois lentämisestä.
Kun terästys oli tehty levitin terää konevasaran
venytyspeenalla. Peenan jättämät jäljet tasoitin käsin ja konevasaran
tasaisella peenalla.
Seuraavaksi muotoilin terän
sivuprofiilin takomalla. Kun sivuprofiili oli valmis, silittelin vielä kylkiä käsin takomalla ja
oikaisin terässä olevat käyryydet.
Nyt terä oli siinä vaiheessa, että katkaisin
terän irti perusaineesta. Sitten punahehkuisena leima kylkeen, lämmitys
karkaisulämpöön eli 800˚C ja
jäähdytys ilmassa. Tämä normalisoinniksi kutsuttu toimenpide
palauttaa kiderakenteen samaksi, mikä se oli ennen taontaa. Taonnassa ja varsinkin
ahjohitsauksessa lämpötila nousee niin korkeaksi että kiderakenne kasvaa
suureksi. Suuri kiderakenne aiheuttaa haurautta karkaistuun teräkseen.
Normalisointi- ja karkaisulämpö voidaan todeta magneetin avulla.
Normalisoinnin
jälkeen hioin karkeasti terän viisteet rälläkällä ja nauhahiomakoneella sekä viimeistelin terän sivuprofiilin hiomalla yläpintaa. Alapuoli sai
jäädä takovalmiiksi.
Karkean hionnan jälkeen karkaisin terän lämmittämällä
sen ahjossa 800˚C
–asteeseen, pitämällä terää tässä lämmössä noin minuutin ja jäähdyttämällä terä
nopeasti karkaisuöljyssä. Oikean lämpötilan saavutin seuraamalla hehkuväriä ja
magneetin avulla.
Karkaisulämpöinen teräs hehkuu punaherukan värisenä ja
magneetti lakkaa tarttumasta 768˚C
–asteessa. Lämmitin terää kokeillen välillä magneetin tarttuvuutta. Terää
täytyy kokeilla magneetilla aika tiheään jotta saadaan riittävän tarkasti
määritettyä tämä 768˚C. Kun
magneetti sitten ei enää tartu, lämmitin terää vielä hetken ja kastoin sitten
nopeasti karkaisuöljyyn. Liikuttelin terää öljyssä jäähtymisen tehostamiseksi.
Karkaisun jälkeen teränsuu oli
muuta terää vaaleampi eikä viila pystynyt teränsuuhun, joten karkaisu oli
onnistunut.
Päästö täytyy suorittaa
mahdollisimman nopeasti karkaisun jälkeen, sillä karkaisun jälkeen terään voi
tulla vaurioita ellei sitä päästetä. Terä oli
pullauunissa 180˚C- asteessa
tunnin verran. Tämän jälkeen hioin terän lopulliseen terävyyteen ja päästin sen
uudestaan lämpötiloiltaan tarkassa karkaisu-uunissa 205˚C- asteessa kolmen tunnin ajan.
Valmis terä. Tässä on ollut varsikin ja kirves on ollut käytössä mutta nyt terä odottaa uutta vartta.