Ice fishing in lake Inari. Talviverkottelua Inarijärvellä

Minulla on onni asua Inarijärven rannalla. Se tarkoittaa sitä että joka viikko saa kalaa syödä kunhan vaan verkot on järvessä eikä varastossa. Haaveena on pikkuhiljaa tulla omavaraisemmaksi ruoan suhteen. Lihaa, kalaa ja marjoja ei  juuri tarvi kaupasta ostaa. Seuraava askel voisi olla ehkä omat kanat...

Verkot täytyy kokea talvella kerran viikossa. Kylmässä vedessä kalat säilyvät elossa hyvin. Tässä pieni kuvasarja talvisesta kalastuksesta.

Verkon kokeminen alkaa reiän kairaamisella. Jään läpi on keppi jonka toisessa päässä olevassa narussa on verkko kiinni. 

Naru koukataan jään alta esimerkiksi tällaisella koukulla.

Dyykattu rulla härpäke on hyvä apuväline...verkkoa kokiessa naru menee jään alle verkon tilalle

Kokemisavanto on peitetty vanhalla pakastearkun kannella.

Rei'itetty lapio on hyvä sohkon poistossa.

Ja sieltähän alkaa kalaa tulla solkenaan.

Hauki ja siika. Pike and whitefish.

Saaliina on enimmäkseen siikaa, mutta myös ahventa, madetta, haukea ja taimenta.

Ilmansuunnat ilman kompassia. Männyn rungon värit.

Männyn rungot ovat pohjoisessa lapissa vaaleampia etelän puolelta. Oma havainto on että etelämpänä Suomea sävyeroa ei niin selvästi ole. Mäntyjen täytyy myös olla täysikasvuisia jotta niistä kannattaa etsiä ilmansuuntia.

Männyn eteläpuoli

Saman männyn pohjoispuoli

Ilmansuunnat ilman kompassia: Jäkälä puun rungolla.

Terve.
Laitetaanpa jatkoa ilmansuunta propagandalle. Yksi luonnonmerkki, mistä etelän ja pohjoisen voi määritellä on puun rungolla kasvavat jäkälät ja naavat. Yksinkertaisesti pohjoisen puolella runkoa on kasvustoa enemmän. Yhtä puuta ei kannata tuijottaa vaan yleiskatsaus puun runkoihin antaa paremmin tietoa. Aukon reunassa puut voivat hämätä kun saavat aurinkoa jostain muualta enemmän kuin etelän suunnasta.

Tässä kuvassa pohjoinen on vasemmalla ja etelä oikealla.

 Männyn runko pohjoispuolelta

Sama puu etelän puolelta.

Jatkuu ensi numerossa...

Ilmansuunnat ilman kompassia. Compass points without compass.

Tervehdys blogin lukijoille!
Ajattelin vähän kirjoitella ilmansuuntien löytämisestä ilman kompassia. Tietenkin kompassi kannattaa olla aina vakiovarusteena taskussa tai repussa, mutta eränkävijän ja retkeilijän perustaitoihin kuuluu löytää ilmansuunnat myös ympärilleen katsomalla.

Epävarma suunnistaja vilkuilee kompassia tai gps-laitetta yhtenään, mikä saattaa viedä huomion oleellisemmilta asioilta, kuten maassa lymyävän riekon tai tuoreen karhunpaskan huomaamiselta. Kun katse on enimmäkseen ympäristössä, tekee luonnostakin automaattisesti enemmän havaintoja. Kannattaa siis juurruttaa selkäytimeen asti puiden ja muiden luonnonmerkkien vilkuilu kulkiessa.

Tarkan suunnistamisen kanssa luonnonmerkkien seurailulla ei ole mitään tekemistä. Iltarastitarkkuuteen puiden oksia tiiraamalla ei pääse eikä ole tarviskaan mikäli ollaan metsästämässä tai muuten suurpiirteisesti vaeltamassa. Erittäin harvoin otan tarkkaa suuntaa pisteestä A pisteeseen B erämaassa kulkiessa. Riittää tieto että kun kulkee pohjoiseen niin kilometrin päässä tulee puro vastaan.

Tällaiseen tarkkuuteen luonnonmerkit riittävät hyvin ja välillä voi vilkaista kompassista että mennään lähemmäksi jääkarhuja kuin pingviinejä.

Etelän ja pohjoisen saa selville mm. tarkkailemalla koivun tuohta, mäntyjen oksistoja, mäntyjen runkojen värieroja ja jäkälän kasvua, muurahaispesiä, mättäiden kasvillisuutta, vaivaiskoivuja, vaarojen muotoja. Pohjantähti näyttää suuntaa yöllä ja aurinko päivällä.

Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä vaan silmän täytyy oppia näkemään oleelliset asiat kävellessä " sivusilmällä". Tällainen taito tulee ajan kanssa harjoitellessa.

 Koivun tuohi halkeaa etelän puolelta.

Männyn oksisto on pidempi ja tuuheampi etelän puolelta.

Yritän laitella muitakin kuvia luonnonmerkeistä kevään mittaan. Tällaista tällä kertaa!